KAZAKSTAN JA KIRGISIA (maaliskuu)


Kazakstan ja Kirgisia matkaohjelmaamme:
kaksi uutta itsenäistä maata niistä saamme.
Maanosien raja saattaa olla pieni pulma,
Eurooppaan kun kuuluu yksi Kazakstanin kulma.

Turkish Airlines Helsingistä lähti joutuisasti;
Istanbulin koneenvaihto meni sujuvasti.
Pienemmäksi paljonkin jäi loppumatkan lasti:
puolityhjä lentokone Kirgisiaan asti.

Bishkekistä Cholpon-Ataan yöllä matkasimme:
aamuvarhain saavutimme Kapris-hotellimme.
Väsyneinä aloitimme ensimmäisen retken:
Grigorjevin solassa me patikoimme hetken.

Lounas meille tarjottiinkin perhevierailulla:
valmiiseen näin pöytään suoraan sopi heti tulla.
Pilahvin ja lihakeiton saimme syödäksemme -
juomaakaan me maistamatta jättäneet nyt emme.

Ulkoilmamuseossa kulttuurista kuvat:
tieteet sekä kirjallisuus muuten unohtuvat.
Uskonnoille omat kirkot sinne rakennettu -
merkkimiesten patsaat aina heille omistettu.

Issyk-Kulin järvelle kun mentiin risteilylle,
lämpimämpää vaatekertaa oli pantu ylle.
Vuorijonot koristavat koko järven rantaa:
lumoava lumipeite hienot sävyt antaa.

Retken jälkeen lopultakin uni vihdoin voitti -
seuraavana aamuna taas uusi päivä koitti.
Burana on minareetti - museo on pieni;
vino torni tasangolla nousee niin kuin sieni.

Bishkekissä keskustassa Ala-Toon kun näimme,
patsaat sekä rakennukset ikuistamaan jäimme.
Sitten oli meillä jälleen perhelounaan vuoro -
aterian jälkeen jakoi kiitoksia kuoro.

Toisen auton otimme ja suunnan kohti rajaa:
kovin pitkään tarvinnut ei tällä kertaa ajaa.
Kazakstaniin tulliruuhkan läpi menemällä -
Almatyssa Astraan vasta iltapimeällä.

Aukioita, patsaita ja katedraalin hohde -
vuoristossa kierroksemme kiinnostavin kohde.
Medeosta Shymbulakiin köysirataa pitkin:
laskettelukeskuksessa käyvät turistitkin.

Pienen matkan lentokone taittoi nopeasti:
Almatysta Astanaan näin pääsi mukavasti.
Akmolasta Astanaksi nimi kun on muuttunut,
kehitys ei paikalleen nyt yhtään ole juuttunut.

Talvi oli vastassamme pohjoisilla teillä -
hotelli Ak Bulakissa kolme päivää meillä.
Pakkasta ja tuulta saimme heti siellä maistaa;
sitten jaksoi aurinkokin vähän aikaa paistaa.

Ravintola Ferussa me söimme illallista:
rauhassa me nautimmekin paikan antimista.
Laulua ja tanssiakin esitettiin meille -
hauska ilta siitä saatiin mukaan lähteneille.

Kazakstanilaista ruokaa saimme syödä aitoa:
kumissi on kummallista hevostamman maitoa.
Lammasta ja hevosta ja nautaa sekä sikaa -
ruoassa ei muutenkaan nyt ollut mitään vikaa.

Vierailimme naisten vankileirimuseossa:
kärsimysten Alzhir oli osa saaristossa.
Suurimmassa moskeijassa pikku kierroksella
sukkasillaan matolla voi hyvin tallustella.

Keskustaan oli rakennettu valtavasti uutta:
kokonaisuus kuvastelee futuristisuutta.
Bayterekin näkötorniin helppo oli päästä -
panoraama parhaimmillaan kärsinyt ei säästä.

Kazakstanin ooppera kun balettia näytti,
rakennuskin upeasti odotukset täytti.
Khan Shatyrin ostoskeskus viihdevastuun kantaa:
yläkerta lämmintä on Sky Beach -hiekkarantaa.

Hyvin oli suunniteltu kiertomatkan reitti:
erilaisiin kohteisiin se sopivasti heitti.
Pieni ryhmä sopuisasti kulki matkallamme -
Albinakin hyvin jaksoi täyttää toiveitamme.

Vuoristosta tasangolle siirtyä kun saimme,
elämykset etsimättä itsellemme haimme.
Kierrokseemme sisältyi myös säiden vaihtuvuutta,
Astana kun tarjosikin talven ankaruutta.

Astanassa koitti sitten viimeinenkin huomen;
Istanbulin kautta jälleen tavoitimme Suomen.
Puolityhjä lentokone loppumatkan ajan -
kotimaassa lämpötila yli nollarajan.