MAAKUNTAMATKA

 

Tutut kansallistunnukset,
kaikki vaaleilla valittu:
koivu kotoinen koriste,
kielon tuoksu kiitettävä.
Järvet jääkauden jäljiltä:
Ahti antaa ahvenia
jopa joutsenten joukosta;
karhu kaiketi kuningas.

Maakuntamatkan maisemat
alkavat Ahvananmaalta,
Maarianhaminan mailta -
autonominen alue.
Merikotkakin menestyy;
hauki hallitsee vesiä,
maalla kaunis metsäkauris,
keltainen kevätesikko.

Kulttuuri kehtoonsa kuuluu
vaikka Varsinais-Suomessa:
naakat nauravat Turussa
toreilla ja torneissakin.
Tammi terhoja tehtailee -
kelpaa keljuilla ketulle;
sittenkään ei silakoita
Pyhäjärvestä pyydetä.

Satakunta saadaan kuvaan
yksin Porin ympärille:
tyrnimarja tyypillinen,
viisaasti vitamiineja.
Sinitiainen sirkuttaa
lämpimästi läpi talven;
nahkiaiset Nakkilasta,
koko Kokemäenjoesta.

Pirkanmaata pitkin poikin,
Tampereenkin takamaille,
Längelmäveden lähelle
keskellä kesäistä päivää.
Tuomi on tutuksi tullut,
varmaan valkohäntäpeura,
västäräkkikin vähäsen -
toutain tuiki tuntematon.

Kehittyvä Keski-Suomi,
Jyväskylän jyvittämä:
Keitelettä kehuttava -
taatut taimenet tarjoaa.
Metso metsän siimeksessä
katsoo päivänkakkaroita;
jänikset jättävät jäljen
lumihankeen halukkaasti.

Kanta-Hämeessä kannattaa
liikkua Hämeenlinnassa,
Vanajaveden vaiheilla,
kylmänkukkia kysyä.
Iltaa istuu ilveskissa,
yöllä yrittää yllättää;
kalasääsket katselevat -
ruoka järvestä järjestyy.

Päijät-Hämeessä Päijänne
antaa nimen alueelle:
Lahti laadun laatijana -
lahnaa lappaa lahjakkaasti.
Ruiskaunokit kasvavat
rikkaruohona runsaasti;
valkoselkätikan vaara
lintukartalta kadota.

Unohdu ei Uusimaakaan:
Helsinkiä hehkutetaan -
metropolin metsiköistä
siilit siirtyvät sivulle.
Valkovuokot valloitetaan
mustarastaan musiikilla;
kuha kutee kuten kuuluu,
tulee Tuusulanjärvestä.

Kyllä kynnelle kykenee
Kymenlaakso Kymijoella,
Kotkan ja Kouvolan kosket:
kuvaan kuuluu kurjenmiekka,
tervaleppä tervetullut.
Punatulkku tuiskut tuntee,
saukko saalista saavuttaa,
kilohailia kiskotaan.

Etelä-Savo etenee
miltei Mikkelin mitalla:
lumoavat lummelammet,
Puulaveden puhtautta,
mukavasti muikkujakin
vielä vedestä vedellä.
Keltainen kuhankeittäjä
kaloja ei katsahdakaan.

Pohjois-Savon saavutukset
Kuopio kunnolla kuuluttaa:
Juojärven juhlia sopii -
Kallavesi kateellinen.
Pihlaja piristää pihaa,
marjat punaiset pukevat;
kuikka muuttaa muilta mailta
kotikonnuille kesäksi.

Etelä-Karjala kasvaa
Lappeenrannan laitamilta
Saimaan kanavan kannasta
Vuoksen vuolaalle virralle.
Satakielet kilvan soivat
säveliä säästämättä;
kangasvuokot katseltuina -
myönnetty ei myyntilupaa.

Pohjois-Karjala ponnistaa
Joensuusta johdettuna:
Pielinen pintansa pitää -
järvilohta järkevästi.
Käki kukkuu kuusikossa,
munat muualla muhivat;
karjalanruusun rungossa
piikit pikkuisen pistävät.

Kainuu kaukana kaikesta -
kuullaan korpien kuiskintaa:
kanervia Kajaanissa
kasvaa keskuskaupungissa,
Kuukkelitkin kurkistavat,
ruokaa kerjätä kehtaavat;
Oulujärven onkaloissa
kuoreet kuitenkin kutevat.

Pohjanmaalla pontevasti:
Vaasan veri ei vapise -
lakeutta laajemmalti,
peltoa peräti paljon.
Hirvet hiipivät hiljakseen,
liian paljon liikenteessä;
tervapääskyt tervehtivät
alla mesiangervoja.

Ensin Etelä-Pohjanmaa,
jota johtaa Seinäjoki:
lainehtiva Lappajärvi
tulivuoren tuloksena.
Oravat osaavat olla
leppoisana lemmikkinä;
kuovin laulu kuultavissa
maitohorsmamaisemissa.

Keski-Pohjanmaa kerrankin
maakunta muiden mukana:
koostuu Kokkolan kohdalle
Pohjanlahden poukamista.
Kiurut kesää kirittävät,
leivoset Lestijärvellä;
siiat siellä sikiävät,
kissankellot kilkattavat.

Pohjois-Pohjanmaan porteilla
Oulu ottanut osansa:
jokilaaksojen joukossa
Oulujoki omaa luokkaa.
Suopursut suuria soita
valkoisina valaisevat;
kurjet kaulaa kurottavat,
kärpät käyvät kääntymässä.

Lappi laajana lahjoittaa
Inarijärven ihmeitä,
Kemijoen kehitystä,
Rovaniemen rohkeutta.
Lohi nousee loistavasti;
porotokat todistavat
sinirinnan sinfoniaa
kultaisille kulleroille.