ITÄISEN VÄLIMEREN RISTEILY (marraskuu)


Marraskuussa maailmalle lähdön aika koitti,
eteläinen elämä kun Suomen syksyn voitti.
Välimeren itäosan risteilyymme saimme -
yhden uuden valtionkin reitiltä me haimme.

Viisi maata meillä oli matkaohjelmassa:
koko Kreikka ainoastaan niistä Euroopassa.
Turkistahan suurin osa onkin Aasiassa,
jaettu Kypros sitten vielä EU:n valvonnassa.

Israel on naapuriksi saanut Palestiinan:
toisilleen ne tuottavat vain loputtoman piinan.
Naapureista kärsiä on saanut Libanonkin -
pakolaiset majoittanut silti on kuin onkin.

Plantoursilla risteilyjä maailmalla riittää
ja Kristina Cruises niitä välittää ja kiittää.
Omat oppaat sekä retket mukaan se voi liittää,
sitä kautta perinteistä mainettakin niittää.

Hamburgille neljäsataa mahtuu matkustajaa -
aivan täynnä tuskin koskaan kuitenkaan se ajaa.
Rekisteriin merkittynä se on Bahamalla:
mukavuutta verotukseen vieraan lipun alla.

Turkish Airlines Helsingistä Istanbuliin vei -
pitemmälle meidän lentää tarvinnutkaan ei.
Istanbulin satamasta risteily siis alkoi,
Marmaramerta laivamme kun lähdettyään halkoi.

Dardanellien salmi aina kulkuväylän antaa:
suunnata voi heti kohti Canakkalen rantaa.
Puuhevonen turisteille on nyt rakennettu,
raunioiden edustalle Troijaan asetettu.

Aigeianmeren rannoilla on Kreikkaa sekä Turkkia;
laiva joutuu kiertelemään saariryhmien nurkkia.
Varmasti ja vakaasti kun alus kynti merta,
satamakin meillä vaihtui aivan joka kerta.

Kapteenilla vastaanotto oli ajallansa -
musiikin ja kuohuviinin nautiskeli kansa.
Lauantaina kuuntelimme vielä chansonitkin:
belgialainen laulajatar estradia pitkin.

Kykladien saaristosta Syros tuli vastaan:
Ermoupolin katselimme siellä ainoastaan.
Nauttia me silloin saimme aamukävelystä,
seurata myös raatihuoneen tanssiesitystä.

Rodos oli seuraavana uusi satamamme -
retkelle me lähdimmekin heti bussillamme.
Lindoksessa kiivettävä oli kukkulalle:
Akropolis pystytetty aika korkealle.

Kyprokselle aluksemme piti sitten rantautua;
merenkäynti sallinut ei Pafokselle antautua.
Redillä vain odotimme päivän kulumista:
tenderillä liikkuminen oli vaarallista.

Passejakin tarvitsimme maihin mennessämme
Euroopasta Israeliin pitkin reittiämme.
Iranissa käynnistä ei tarkastaja pitänyt:
epäilyksen siemen oli hänen päässään itänyt.

Maihinnousu tapahtui siis Haifan kaupungissa -
laiva seisoi koko pitkän päivän laiturissa.
Karmel-vuoren portaita me ylös kiipesimme,
siellä Bahai-mausoleumin heti tarkastimme.

Kyprokseenkin sitten päästiin viimein Larnakassa -
aluksemme laituriinsa lipui satamassa.
Promenadin päästä päähän rantaa kävelimme,
Lasaruksen kirkonkin me vielä tavoitimme.

Libanoniin saavuttiin ja oltiin Beirutissa -
paljon uudisrakennusta näkyi maisemissa.
Beirut korjaa vielä pitkään pommitusten tuhoa,
tavoittelee menneen ajan loistoa ja uhoa.

Muinaisia raunioita oli Byblosissa,
tippukiviluolia taas Jeitan uumenissa.
Marttyyrien aukiolla kävelimme hetken
jälkeen pikkukaupunkeihin suuntautuneen retken.

Terrorismi aiheutti Beirutissa huolta:
pommi-iskut järkyttivät eteläistä puolta.
Poliiseja keskustassa paljonkin nyt partioi -
parlamentin aluetta virkavalta vartioi.

Yleisiä siellä ovat mielenosoitukset:
eri ryhmät esittävät omat vaatimukset.
Uskontoja maasta löytyy vaikka kuinka monta;
elämästä onkin tullut aika levotonta.

Tasucussa olimme taas Turkin tunnelmissa:
hyvin tunsi olevansa pikkukaupungissa.
Rantakatu keskustassa turistinsa keräsi,
kaupunki kun aamupäivään vähitellen heräsi.

Jerusalem, Nikosia vanhat tutut meille:
tarvinnut ei lähteä nyt bussiretken teille.
Kohteita me keräsimme neljä Unescolta -
tiedossa ne olivat jo kaikki ennakolta.

Tilavassa hytissämme hyvin taittui matka -
pitemmälle Hamburgilla emme sentään jatka.
Ulkohytin ikkunoista merta katselimme,
aaltojenkin loiskintaa me usein havaitsimme.

Meren taakse auringon kun laskevan me näimme,
monta kertaa ihailemaan sitä silloin jäimme.
Kuudennella kannella myös puhalteli tuuli -
kylmemmäksi lämpötilan helpostikin luuli.

Ilma oli enimmäkseen hyvin aurinkoinen,
tuuli sekä aallokkokin väliin aikamoinen.
Sadetta ei saatu eikä yhtään kaivattukaan,
ilmasto kun käyttäytyi nyt ennustusten mukaan.

Joka päivä otettiin myös paljon valokuvia,
jotka meille tuottivatkin monenlaista huvia.
Videokin valmistettiin tästä risteilystä -
siitä ei nyt välittynyt uutta näkemystä.

Matkustajaenemmistö oli saksalaista,
miehistöstä valtaosa aika ulkomaista.
Saksa antoi aina ensin kuulutuksen uuden -
englanti ja suomi sitten saivat tilaisuuden.

Ohjelmissa käytettiin nyt lähinnä vain saksaa -
suomalaisten mielestä ei tainnut vaivaa maksaa.
Suomeksi kun järjestettiin infotilaisuudet,
niissä meille esitettiin aina ohjeet uudet.

Alsterblick ja Palmgarten siis ravintolat ovat -
odotukset niitä kohtaan varmastikin kovat.
Molemmat nyt runsaastikin ruokaa valmistivat;
tarjoilijat innokkaasti meitä palvelivat.

Aamiainen, lounas sekä päivällinen aina:
ruoan puute matkalaista ainakaan ei paina.
Monipuoliselta näytti juomavalikoima -
tarjoiluko risteilyssä on se lumovoima?

Väliin mahtui kahvi-, tee- ja kakkutarjoilukin -
mielen mukaan herkutella saattoi itse kukin.
Jäähyväiset jätettiin jo ennen matkan loppua:
illallinen tarjottiinkin ilman mitään hoppua.

Karttoja ja ohjelmia jaettavaksi riitti -
matkustaja niitä muihin papereihin liitti.
Joka päivä ilmestyi myös uusi uutislehti
tuoreeltaan kun tieto jostain laivaan asti ehti.

Risteily on hyvä tapa päästä maasta toiseen -
maitse aina ryhtyä ei viitsisikään moiseen.
Tavaroita tarvitse ei moneen kertaan kantaa:
vapautta liikkumiseen laivan käyttö antaa.

Täysihoito huolettoman matkanteon takaa:
ravintola ruoan aina ajallansa jakaa.
Retkiä on järjestetty joka paikkaan kyllä,
taikka sitten käydä voi vain päiväkävelyllä.

Kymmenkunta kaupunkia sekä satamaakin:
kymmenessä päivässä ne vierailla jo saakin.
Risteilymme kaikin puolin odotukset täytti -
kokonaisuus mielestämme hyvältä jo näytti.

Rafu sekä Ira, meidän matkanjohtajamme,
laivassa ja retkilläkin aina joukossamme,
parhaansa he yrittivät olla apunamme -
olot eivät joka hetki olleet puolellamme.

Saksalaiset risteilyä täysin dominoivat,
saksaksi kun kuulutukset korvissamme soivat.
Suomalaiset seurasivat sikäli kuin voivat,
kotoisemman tunnelmansa sillä tavoin loivat.

Joukko viidenkymmenen nyt oli suomalaista
puhumassa jompaakumpaa kieltä kotimaista.
Mikä sitten risteilyssä onkin olennaista,
silloinkin kun aurinko ei koko aikaa paista?

Uudet kohteet kiinnostavat aina maailmalla:
halu nähdä eri maita kasvaa matkaajalla.
Monenlaista nähtävää on sinitaivaan alla -
laiva viihtyy välillä myös meren ulapalla.

Antalyan satamasta lentoasemalle:
matka jatkui etapille heti seuraavalle.
Prime Class -loungen tiloissahan koko porukkamme
lähteväksi odotteli jatkolentoamme.

Istanbulin asemalla lähtöportti muuttui:
matkustaja ihmisruuhkaan helposti jo juuttui.
Kotiin asti päästiin sitten vasta pitkin yötä -
seuraavana päivänä ei sentään ollut työtä.