Volga (syyskuu)

Olympia otti meidät Volgan-risteilylle,
reitillemme ohjelmassa pitkään pidetylle.
Tikkurilan kautta kulku lentoasemalle -
ensi kertaa junalla nyt lentokentän alle.

Aeroflotin lentokone Moskovaan kun toi,
Sheremetevosta ruuhkaa välttää ei nyt voi.
Himkin kautta tultiin sitten Novy Arbatille,
Marriottin uusimmalle loistohotellille.

Moskovaa myös modernimpaa kiertoajelulla -
suuremmaksi kaupunki kun aina tahtoo tulla.
Kertausta kierroksella vähän tuli meille,
ennen kuin taas matka jatkui itäisille teille.

Kremlin kirkot esiteltiin perusteellisesti;
aikapula laajemman nyt tutkimisen esti.
Juhlapäivä Moskovassa tungoksensa näytti:
Punaisella torillakin vartijoita käytti.

Moskovasta kaipaamaan me emme jääneet mitään -
juna Nizhni Novgorodiin johti meidät itään.
Siellä Volgan ensi kertaa matkallamme näimme;
hotelliin me silti vielä yöksi ensin jäimme.

Oka Kremlin edustalla äiti-Volgaan yhtyy:
siitä joki laajempana virtaamaan jo ryhtyy.
Lauantaina jokilaiva Mihail Frunze lähti -
Tsheboksary reitillämme uusi johtotähti.

Tshuvassien museossa olutmaistiaiset -
tanssejansa esittivät meille nuoret naiset.
Kazanissa pysähdyimme yöllä teknisesti;
puolen tunnin ajan tämä pysähdys vain kesti.

Tatarstanin tasavallan Tetjushista saimme;
kirkosta ja museosta perinnettä haimme.
Uljanovsk kun kuuluisa on itse Leninistä,
kaupungille vaihdettu on nimi Simbirskistä.

Kuibyshev nyt muutettu on jälleen Samaraksi;
Stalinkaan ei bunkkeriinsa tullut asujaksi.
Saratovin kaupungissa hienot monumentit -
Gagarinkin suorittanut opistonsa tentit.

Volgogradin muistomerkit kaikkein mahtavimmat -
Stalingradin taisteluista ikimuistoisimmat.
Suurin patsas pystytetty Äiti Venäjälle:
korkealta kukkulalta näkyy pisimmälle.

Viimeisellä etapilla aurinkokin paistoi -
kesäisempää tunnelmaa jo matkailija maistoi.
Kaspianmereen Volga laskee läpi laajan suiston;
kilometrit tuhannet näin jättävät vain muiston.

Volgan deltan valtavalla vesialueella
kukkivia lootuksia näimme taipaleella.
Astrahaniin asetuimme lyhyeksi yöksi -
matkailu kun aina joskus muuttuu ihan työksi.

Irmeli ja Jaana, meidän matkanjohtajamme,
ohjasivat, opastivat aina apunamme.
Paikallisten oppaidemme tarkat selostukset
tarjosivat historian monet kertomukset.

Venäjää kun monikaan ei meistä osaa juuri,
tulkin tarve matkallamme oli aika suuri.
Venäläisten englantia aina ei voi kiittää,
asukkaiden mielestä vain oma kieli riittää.

Venäjä kun säilyttämään pyrkii kunniansa,
Eurooppaan ei oikeastaan katso kuuluvansa.
Kultturia se korostaa aina kansallista -
muilla siihen olekaan ei mitään sanomista.

Tasavallan muodostaa saa vähemmistökansa,
heikommaksi tuntea voi silti asemansa.
Huomaamatta valmistautui maa myös duuman vaaliin;
hallitseva puolue sai suuren äänisaaliin.

Viikon ajan Mihail Frunze kotinamme toimi -
reitin varren kaupunkeja matkailija poimi.
Kahdeksalla alueella maissa poikkesimme:
matkapistekekoamme siten kartutimme.

Laiva lipui tasaisesti kohti määränpäätä -
olisimme toivoneet vain lämpimämpää säätä.
Lounasta ja päivällistä tarvinnut ei pilata,
ruoat kun sai etukäteen joka päivä tilata.

Ohjelmasta löytyi kyllä monipuolisuutta:
joku saattoi oppiakin jotain ihan uutta.
Musiikkia kuunnella sai varmaan joka makuun,
tarjonta kun antoi siitä aivan täyden takuun.

Parin tunnin lennot kotiin aikataulun mukaan:
pitkästymään varmaankaan nyt ehtinyt ei kukaan.
Moskovassa koneenvaihto meni sujuvasti -
Paunun Express-bussikyyti Tampereelle asti.