Etelä-Karibia (maaliskuu 2020)
Karibian kainalossa kahden viikon matkaa
Atlantilta Amerikkaan heti saimme jatkaa.
Amsterdamin koneenvaihto oma maailmansa:
ruuhkan läpi vaellettava passi mukanansa.
Keskitalven helle hehkui ja aurinko paistoi -
Karibian ilmastoa matkailija maistoi.
Alueella monen kielen sekamelska vallitsee:
englanti tai hollanti nyt enimmäkseen
hallitsee.
Surinameen suuntasimme, meille maahan uuteen:
perehdyimme kaikkialla luonnon mahtavuuteen.
Paramaribosta heti veneen saimme veteen -
ranskalainen Guyana jo silloin tuli eteen.
Saint
Laurent du Maronin me siellä nähdä saimme;
yhden pisteen TCC:hen itsellemme haimme.
Papillonin vankilaan kun sitten tutustuimme,
museossa historian tekstit vielä luimme.
Krasnapolsky-hotellista ensin
etenimme:
sademetsän seuraavaksi sieltä saavutimme.
Bergendalin Eco Resort meillä kaksi päivää -
täysihoito ruokailuun ei tuonut huolen häivää.
Veneretki joella ei paljon
voinut näyttää;
maastopolku vaikeampi olikin nyt käyttää.
Pikkukenttä lähtöpaikka Paramaribossa -
määränpää jo oli täysin eri valtiossa.
Guyanakin
vaati meiltä jonkin verran työtä:
Cara Lodgen hotellissa meni kolme yötä.
Georgetownin kierroksella manaatteja näimme -
lammikkoa puistossa me ihailemaan jäimme.
Luonto näkyy monin
tavoin koko kaupungissa:
endeemisyys linnuissa ja jopa hotellissa.
Luonnontieteen historiaa vielä museossa:
laiskiaiset säilytetty hyvin varastossa.
Kaieteurin putoukset näimme pikaisesti:
tunnin verran
lentomatka sinne asti kesti.
Monen sadan metrin vesimassat kuvasimme -
kielekkeillä näkymiä kaikki ihailimme.
Presidentti valitaan nyt juuri Guyanassa -
vieläkin vain tuloksia ollaan laskemassa.
Guyanasta Trinidadin kautta Tobagolle:
Crown Pointiin ja sitten Coco Reefin rannikolle.
Kolibrit ja putoukset kiertoajelulla -
mahtavia maisemia alkoi vastaan tulla.
Ylhäältä kun kuvasimme lahdenpoukamia,
rantojakin riitti vaikka kuinka lukuisia.
Port of Spainin katsastimme bussiajelulla;
Trinidadin Hiltoniin me sitten saimme tulla.
Fort Georgen linnoitus kun antoi näköalan,
korkealle kiivettykään
ei nyt enää jalan.
Curacaon Willemstadiin tultiin seuraavaksi:
Renaissance-hotelli jo pani paremmaksi.
Monta suurta risteilijää oli satamassa
kaupungissa turisteja ihan tulvivassa.
WHS:n
kohde näytti värikkäitä taloja;
kääntösilta häiritä sai laivaväylän kaloja.
Seuraavaksi Bonaire ja Kralendijk jo vuoroon;
satamassa risteilijät yhtyivät taas kuoroon.
Kaksi yötä kului Courtyard by Marriottissa;
vähän aikaa kiertelimme pikkukaupungissa.
Aruballe asetuimme sitten viimeiseksi -
parempaakaan matkaltamme emme heti keksi.
Renaissance Oranjestad
saatiin hienoimmaksi:
hotellimme osoittautui hyvin antoisaksi.
Saarellekin ehdimme jo samannimiselle -
vesisuihkun vilvoitusta vaati väliin helle.
Altaita ja rantoja on vaikka muille jakaa -
tarjonta näin
elämykset turisteille takaa.
Infinity pool kun katseen kaukaisuuteen johtaa,
valokuvamuistoissa taas eksotiikan kohtaa.
ABC-maat kätevästi nähdä nyt näin voimme -
Guyanat ja Trinidadin esille
me toimme.
Kiitokset myös Aventuran matkanjohtajalle,
hyvin meitä ohjanneelle Petri Jaakkolalle.
Sataviisikymmentä ja viisi meillä maata:
paljoa ei lukumäärä enää kasvaa saata.
Neljätoista lentoa ja hotelleja monta -
koronasta huolimatta vielä huoletonta.
Lähtö Arubalta kotimatkan koittaessa -
heti alkuun oli välilasku Bonairessa.
Amsterdamin koneenvaihto nyt jo sujuvasti
-
loppulento Helsinkiinkin meni nopeasti.