KESKI-AMERIKKA  (marras - joulukuu)

Marraskuussa matkakohde Keski-Amerikka:
Aventura suunnittelun räätälöintikikka.
Tehdä emme tahtoneetkaan "Suurta kiertomatkaa" -
toteutusta pohjalta sen piti meidän jatkaa.

Hyvin sujui matkanteko piirustusten mukaan:
tavoitteiden saavutusta häirinnyt ei kukaan.
Matkallamme nauttia me saimme hellesäästä -
helpolla ei kuumuus koskaan matkailijaa päästä.

Sadekausi päättynyt jo oli tullessamme:
rehevyyttä luonnossa nyt riitti ilonamme.
Banaaneja alueemme runsain mitoin tuottaa:
niitä oli tarjolla ja siihen saattoi luottaa.

Kahvi kasvaa kaikkialla - meille sitä tuodaan;
täällä sitten "costaricaa" pitkin vuotta juodaan.
Vuorokauden meiltä kesti Costa Ricaan mennä,
nopeammin kun ei sinne mikään kone lennä.

Presidente-hotellissa ensimmäistä yötä
vietimme me uuvuttavan väsymyksen myötä.
Kaupungilla vierailimme jademuseossa:
vitriineissä esineitä joka asennossa.

San Josésta tulivuorta kohti suuntasimme -
Arenalin alueen me sitten saavutimme.
Kuuma lähde virkistävän kylvyn antoi meille;
matka jatkui sieltä jälleen Costa Rican teille.

Rincón de la Viejan puisto kiinni maanantaina;
WHS:n pistemäärää se ei meiltä paina.
Metsäpolun päähän kohti vesiputousta
kävelimme, kuuntelimme luonnon sirkutusta.

Eläimistö piilotteli metsän siimeksessä -
lintuja ja apinoita retken edetessä.
Hyvin jaksoi Henry meidät autollansa ajaa:
lähestyimme hyvään tahtiin naapurimaan rajaa.

Petrin sitten tapasimme rajavyöhykkeellä -
matka jatkui seuraavalla kulkuvälineellä.
San Juan del Suriin ensin Nicaraguassa:
Royal Chateau Tyynenmeren rannan tuntumassa.

San Jorgesta Ometepen saareen purjehdimme,
ristiin rastiin saaren teitä sitten kiertelimme.
Tulivuorten huippuja me vielä tuijotimme -
lounaan jälkeen uimassakin käydä kerkisimme.

Museoissa panostettu oli turisteihin -
rahaa sekä keramiikkaa pantu vitriineihin.
Eläimistö esittäytyi teiden vierustoilla:
kanoja ja porsaitakin tepasteli noilla.

Siirtomainen tyyli säilyy hyvin Granadassa -
turistille elegantti kohde ohjelmassa.
Kaupungissa asustimme ydinkeskustassa,
yhden yön kun nukuimme me Hotel Alhambrassa.

Autostamme Managuan nähtävyydet näimme;
järvenrannan ravintolaan lounaalle me jäimme.
Vallankumousaukiolla kohteet kuvasimme -
eteenpäin me siitä sitten jälleen kiirehdimme.

León Viejo tarjosi taas vanhaa katsomista:
jäänteet tuhatviisisataaluvun kaupungista.
Jicarapuu kasvattanut oli pallukoita -
ihmetellen katselimme hedelmiä noita.

Leónissa hotellimme kirkon kainalossa:
leijonia katedraalin etuvartiossa.
Las Mercedes löytyi pahan autoruuhkan takaa -
kaistoja ei liikenteessä osattukaan jakaa.

Nicaraguassa Petri, matkanjohtajamme,
loistavasti koko ajan oli apunamme.
Helposti hän selvitteli kaikki ongelmamme,
paikkasi näin puutteellista kielitaitoamme.

Hondurasin hotellista melko korkeasta,
Mayasta, sai näköalat heti ikkunasta.
Kristus-patsas kaupunkia katsoi vuoren päällä,
Riosta kun malli oli otettu myös täällä.

Huomispäivän bussiliput saimme Pullmanilta -
kierroksemme jälkeen tullut olikin jo ilta.
Aamuvarhain lähdimme me Tegucigalpasta -
Salvadorin Sheratoniin kahden maissa vasta.

Kahdeksatta tuntia kun bussimatka kesti,
matkustaja istua sai kärsivällisesti.
MultiPlazan ostoskeskus suuruuttansa huokaa -
ravintolat tarjosivat monenlaista ruokaa.

Joya de Cerénissäkin täytyy kaivaa maata:
kaikkea ei näkyville saada heti saata.
Kasvistoa polullamme oli monenlaista:
puulajia löytyi koti- sekä ulkomaista.

Guatemalaan saavuimmekin vasta pimeässä -
Cityssä me kävimme vain vähän kääntymässä.
Posada ei Antañossa kului kaksi yötä:
lämpimyyden ylläpito teetti vähän työtä.

Antiguan aloitimme aamun kävelyllä -
asukkailla sunnuntaina pyhävaattet yllä.
Kirkoissa ja museoissa Luis kun meitä käytti,
historian muistomerkit siinä meille näytti.

Aamuyöstä lähdimme me lentoasemalle -
lentokenttä peittyneenä sankan sumun alle.
Parin tunnin viivästystä joutui odottamaan;
retkiryhmä Floresissa kuului joukkoon samaan.

Tikalissa Manuel kun porukkaamme veti,
nähtävyyttä vastaan alkoi tulla melkein heti.
Temppelit ja pyramidit kiivetä kun piti,
väsymyksen siemen siinä turistille iti.

Floresissa seuraavana yönä Casonassa,
järvenrantahotellissa vaatimattomassa.
Aamuyöstä lähdön hetki meille jälleen koitti:
matkanteon aikataulu unentarpeen voitti.

Bussimme vain kulkemaan nyt tahtonut ei suostua;
kuljettajan korjaustaito oli tainnut ruostua.
Belizeen kun matka kesti viiden tunnin ajan,
heräsimme silloin vain kun ylitimme rajan.

Kahdentoista vesitaksi lähti satamasta:
Belizessä näin Caye Caulker määränpäämme vasta.
Talo Seaside Cabanasin melkein satamassa -
yökin kului kylässämme aika nukkuvassa.

Aamulla kun lähtöpaikka vaihtui rantaan toiseen,
varatuneet emme olleet tilanteeseen moiseen.
Sateessa ja tuulessa jo väsymyskin haihtui -
San Pedrossa vesitaksi isompaan myös vaihtui.

Chetumaliin rantauduimme sitten Meksikossa -
olimme siis Quintana Roon osavaltiossa.
Taksi vaihtui nopeasti pikkubussiin, jossa
matka jatkui heti kohta pikakomennossa.

Tulumissa Hip-hotelli jälleen merenrantaa -
laukut piti yläkertaan sielläkin nyt kantaa.
Kilpikonnat ravintolan seinustalta veteen:
vikkelästi siirsivät ne jalkaa toisen eteen.

Chichén Itzá Tulumista pienen matkan päässä:
siihen saimme tutustua pilvisessä säässä.
Pyramidit helppo oli kiertää tasamaalla -
matkamuistotarjontaakin joka kauppiaalla.

"Uudet ihmeet" -luettelossa yksi seitsemästä -
olemme nyt nähneet kaikki joukosta myös tästä.
Cenotessa monet vielä uimaan pulahtivat,
syvään veteen innokaasti heti sukelsivat.

Willyn kanssa matka jatkui Yucatánin teillä -
Castellano seuraavana hotellina meillä.
Méridassa aamupäivän kiertoajelulla
kiire lentoasemalle alkoi meille tulla.

Kulttuurien historiaa monta rakennusta -
mayojenkin perinteet näin saavat arvostusta.
Parin tunnin lento sitten pääkaupunkiin johti,
Jukatanin niemimaalta Méxicoa kohti.

Ravintolan terassilta keskusaukiolle
näköala mainosvaltti Central-Zocalolle.
Katedraali, museoita, palatseja monta -
lauantaina aukiolla hieman levotonta.

Teotihuacán ohjelmassa oli ilman muuta:
pyramidit symboloivat aurinkoa, kuuta.
Miljoonien kaupungissa matkanteko kestää -
autoruuhka joustavamman liikkumisen estää.

Xochimilcon kanavilla vesiliikennettä,
kulkuneuvot kirjavat kun halkaisivat vettä.
Orkesterit, ruokapöydät niissä vaihtelivat -
toisiinsakin veneet aina väliin kolahtivat.

Koneenvaihto Miamissa ilman kiireen häivää:
saimme lentoasemalla viettää pyhäpäivää.
Caymanilla rupesimme lomaturistiksi -
Marriottiin majoituimme öiksi viimeisiksi.

Turtle Farmin kilpikonnat ylös nostelimme;
altaaseensa takaisin ne sitten asetimme.
Karibianmereenkin me vielä pulahdimme -
kaikki kohteet hotellista tarkkaan kuvasimme.

Seven Mile Beach huoneeseen kun näkyi ikkunasta,
nauttimaan me pystyimme näin rantatunnelmasta.
Caymanilta matkallemme loistelias loppu:
mihinkään ei enää ollut kiire eikä hoppu.

Aina ei voi tehdä koko lähtöselvitystä:
tarvittaisiin laajempaakin matkanäkemystä.
Miamissa koneenvaihto oli mutkikasta -
Pariisissa tietoa ei ollut paremmasta.

Valuuttaa ei maasta toiseen enää vaihdettukaan:
dollareita riittävästi otettiin nyt mukaan.
Meksiko vain turistilta vaati pesoansa -
raha löysi kyllä hyvin aina vaihtajansa.

Lentokone, linja-auto ja myös vesitaksi
meidät veivät reitillämme aina kauemmaksi.
Apunamme matkaoppaat sekä kuljettajat -
hekin hyvin muistivat nyt kaikki määräajat.

Hotelleissa palvelua oli riittävästi;
vapaa-aika niissä kului ihan viihtyisästi.
Majapaikat tarjosivat meille eksotiikkaa -
nähtävissä joissakin myös vanhaa symboliikkaa.

Kulttuurien kirjo antaa paljon katsottavaa -
historian saloja se turistille avaa.
Tulivuoret purkautuvat alueella tällä;
järistykset tapahtuvat pintaa syvemmällä.

Itsenäisten maiden määrä meillä taaskin karttui,
neljä uutta maata kun nyt kokoelmaan tarttui.
TCC:stä alueita keräsimme viisi,
yksi niistä Caymansaarten veroparatiisi.

Kahdeksaan nyt maahan meidät ohjelmamme heitti -
neljätoista hotellia vaati matkareitti.
WHS:n kohteita näin kymmenen me saimme,
välillä kun niitä ihan varta vasten haimme.

Pitkän ajan matkahaaveet toteutimme tässä -
siellä täällä ennätimme käydä kääntymässä.
Meksikoa voimme vielä joskus täydennellä -
muita maita tarvitse ei enää ihmetellä.