Algeria (maaliskuu)
Maaliskuussa matkustimme
aina Algeriaan asti:
etenimme Euroopasta -
välissä vain Välimeri.
Saimme vihdoin viisumitkin
lähetystön lähettämään -
viisi viikkoa viipyivät
Tukholmassa tutkittuina.
Koneenvaihto kotoisasti:
Istanbul ei ihmetytä,
tuntuu vain turvattomalta -
Turkki tullut jo tutuksi.
Pääsiäiseksi pääsimme
maistamaan muslimimaata;
uuteen maahan uskalsimme,
astua Afrikan arkeen.
Alger'ssa hotelli Albert
ajansyömä asuntomme -
toiletissa toivomista:
vessaa
ei voinutkaan vetää.
Marttyyreille mahtavaksi
muistomerkki muodostettu:
kukkulalle kuninkaaksi -
kaukaa katsoo kaupunkia.
Liian kanssa
liikennettä -
autoruuhkat runsaimmillaan;
Grande Poste poissa toiminnasta,
syyttä suotta suljettuna.
Raahauduimme ravintolaan:
vaatimaton
Des Facultes
esitteli entrecotet,
kaksi kauden hedelmääkin.
Erilainen El Aurassi:
hotelli jo hohdokkaampi,
huoneet hieman hulppeammat
-
näköalat näytettävä.
Nousimme myös Notre Dameen:
Afrikan arabiversio;
basilika parhaimmillaan -
kortit kirkosta
koottava.
Kasbahissa kapusimme
portaita pitkin ja poikin -
museoita mukavasti,
monenlaista moskeijaakin.
Sitten vuorossa Woody Grill,
kuppila kulmatalossa:
keitto, kebab kelpasivat -
jälkiruoat järkevästi.
Varsin valkea kaupunki:
menneen ajan arvokkuutta -
rakennukset
rapistuneet
siirtomaavallan varjossa.
Aamiaiset aika laihat:
patonkia palasina,
leivonnaisia leveästi -
mahan täydeltä makeaa.
Arabiaa aina kuuli -
ravintolan listat ranskaa;
englanti ei esiintynyt
erityisemmin edukseen.
Diilit tehtiin dinaareina -
vaihtui varmasti
valuutta;
säässä kevään kepeyttä,
yöllä yksi ukkonenkin.
Perintökohdetta kohti
tulimme Tipasan tietä:
Kleopatran
leposija,
mausoleuminsa mahtava.
Cherchellissä keskuspuisto:
pylväät pysyneet pystyssä;
lehdet vain puuttuivat puista -
kuuluva
rukouskutsu.
Paha paikoitusongelma -
täpötäysi lounaspaikka:
jouduimmekin jonottamaan
kaikenlaisia kaloja.
Arkeologinen alue:
raunioita rannikolla -
paljon väkeä paikalla,
pikkuisetkin piknikillä.
Viisi tuntia tulimme
rautatietä rattoisasti:
juna
osasi Oraniin,
satamakaupunkiin saakka.
Asuntona Ambassadors,
hieman hienompi hotelli;
hissi ei hinannut meitä,
jätti kerrosten keskelle.
Oranin omat leijonat
pankin edessä patsaana;
pani poliisi poistamaan,
valokuvat varjoon vaati.
Rohkaiseva Royal Hotel
huoneisiin
ei huolinutkaan;
Sacre Coeurkin sabotoitu:
kirkko tehty kirjastoksi.
Linnoitukseen liikuttava,
Santa Cruziin saavuttava,
kohottava korkealle
kaupungin kattojen ylle.
Liikaa väkeä välillä
kaduilla ja kaupoissakin
melkoisessa metelissä
lauantai-illan ilona.
Oranissa
orkesterit
rai-musiikin muodostavat;
Camus'n "Rutto" kaupungista
nosti Nobelin palkintoon.
Kaksi suurta kaupunkia,
miljoonissa mitattuna -
Alger aina ensimmäinen,
Oran kakkonen kannoilla.
Maassa ei näy matkailua,
tunneta ei turismia;
oppaillakin opittavaa -
parantaa
voi palvelua.
Viiden päivän vierailulla
aimo annos Algeriaa -
arabikulttuurin kuva
Pohjois-Afrikan poluilla.
Varsin paljon vaihtoaikaa:
seitsemän tuntia tullessa;
Istanbulissa istuimme
lounasajan loungessamme.
Öinen lento levon vaati,
unen tarve uuvuttava;
vuodetta
ei vuorokauteen -
vähän väsytti välillä.